lauantai 12. marraskuuta 2016

Reality check: Euro on tuhoisa Suomelle, koska Suomen teollinen pohja on kapea

Tyhmyri: "Euro on tuhoisa juuri siksi, että Suomen teollinen pohja on kapea. ...  tyydyn linkkaamaan aikaisemman kirjoitukseni. Tuo kirjoitus löytyy täältä."

Tyhmyrin linkittämässä aikaisemmassa blokipostauksessa puolestaan lukee:

"Huom: Tämä on lähes kaksi vuotta vanhan blogikirjoitukseni uudelleenpostaus. Syynä se, että jälleen ovat eurotrollit monessa yhteydessä nostaneet euron perusteluksi teollisen pohjamme suppeuden. Tuo perustelu on niin harhainen, että katson tarpeelliseksi postata tämän uudelleen."


Ilmeisesti "Suomi elää viennistä" -syystä johtuen Tyhmyrin aikaisempi kirjoitus painottuu (vinoutuu) liiaksi viennin edistämisen vaikutusten tutkimiseen, jonka vuoksi vain kolmessa lauseessa viitataan tuonnin vähentämiseen myönteisiin vaikutuksiin kansantalouden kannalta:

"Sahojen työntekijät kiroavat inflaatiota tankatessaan autonsa ja uusiessaan televisionsa. ... ainahan sen Floridan-matkan voi vaihtaa lomaan kotimaassa ...  loma-asunnon ostoa Nizzasta on lykättävä koska se on aikaisemmin oletettua paljon kalliimpi."

Jos haluaa tehdä tasapainoisen pohdinnan kauppataseeltaan ~nollatulosta tekevästä Suomaasta (jonka tuonti ja vienti ovat lähes yhtä suuria), tulisi ~puolet tekstimäärästä -ja laskelmista olla tuonnin vähentämiseen liittyviä, ja se toinen puolikas viennin edistämiseen liittyvää.

Suomalaiset poliitikot eivät osaa käyttää mielikuvitustaan riittävän hyvin keksiessään keinoja tuonnin vähentämiseen. Makeis -ja jäätelövero oli nerokas  keksintö, mutta Nestle ei pitänyt siitä, että Suomen valtio hyötyi Nestlen kustannuksella kyseisessä diilissä. Koska EU:n lainsäädännössä valtiot ovat alisteisessa asemassa kansainvälisiin suuryrityksiin nähden, Nestlen valitus komissioon kumosi makeis -ja jäätelöveron.

Nyt tilalle ehdotetaan sokeriveroa, joka oikein toteutettuna pitäisi laskea elintarvikkeisiin lisätyn sokerin perusteella:

"... Valio on tuonut markkinoille jogurtit, joissa yhtiön mukaan on 30 prosenttia tavanomaista vähemmän lisättyä sokeria ... mitä 30 prosenttia vähemmän sokeria oikein tarkoittaa.

– Se tarkoittaa, että kahden desilitran eli 200 gramman jogurttipurkissa oli aiemmin 16 grammaa lisättyä sokeria ja 8 grammaa luontaista sokeria. Nyt purkissa on 11,2 grammaa lisättyä sokeria ja 8 grammaa luontaista sokeria. Vuonna 2020 kahden desin purkissa on 8 grammaa lisättyä sokeria ja 8 grammaa luontaista sokeria."
(https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/206415-suomi-yrittaa-nyt-veroa-joka-ei-ole-onnistunut-missaan-muussa-eu-maassa-hedelmat-ja)

Sokeriveron kaksinkertainen nerokkuus piilee siinä, että se ensinnäkin vähentäisi suomeen tuotavien ja lisättyä sokeria sisältävien tuotteiden määrää. Pitkään säilyviä (siis korkean lisätyn sokeripitoisuuden elintarvikkeita) kannattaa kuljettaa pitkiäkin matkoja, jonka vuoksi niiden tuotannossa pätee suuruuden ekonomia.

Sokerivero ohjaisi kulutuksen painopistettä siirtymään  huoneenlämmössä säilyvistä marjahilloista kohti jääkaapissa säilyviin ja vähemmän sokeria sisältäviin marjahilloihin, joiden rahtaus keski euroopasta suomeen ei olisi enää niin kannattavaa kuin ei-kylmäkuljetusta vaativien elintarvikkeiden rahtaus.

Se toinen puoli sokeriveron nerokkuudesta olisi (lihavuuden vähenemisen myötä) aikuisiän diabeteksen ja syövän väheneminen. Diabetesepidemian hoitoon (tuontilääkkeisiin ja hoitohenkilökunnan palkanmaksuun) käytetään ulkomaan valuuttaa (euroja), jotka ovat  lainattava ulkomailta ja kirjattava valtion velaksi (koska euroja ei voi saada lisää valtion kassaan kasvattamalla euroja suomeen tuovan vientiteollisuuden verotaakkaa, vaikka vasemmisto näin itselleen ja äänestäjilleen uskottelee).

Kansalaisten ajattelemattomuus ja tietämättömyys kansantalouden ja yksittäisten kuluttajien mieltymysten välisistä syy-seuraussuhteista  paljastuu hyvin em. linkin lopussa olevasta mielipidekyselystä:

"Kannatatko sokeriveroa?

Vuodenvaihteessa poistuvan makeisveron tilalle esitetään sokeriveroa.

En     56% (9 ääntä)
Kyllä  44% (7 ääntä)

Ääniä yhteensä: 16"


Harmillisesti em. linkissä robottien äänestämistä estävä captcha on liian vaikea, se estää käytännössä myös ihmisten äänestämistä, jonka vuoksi vain harva viitsi äänestää.

Minälähtöinen ajattelu on inhimillisen pahuuden lähde


"Sokerihiiren" tapauksessa ihmisen minä muodostuu sokeria hajottavien ruuansulatusbakteerien lähettämistä kemiallisista viesteistä, jotka aivoihin kulkeutuessaan saavat sokerihiiren luulemaan, että hän itse haluaa syödä korkean sokeripitoisuuden omaavia tuotteita, jonka vuoksi myös sokerihiiri (ja sokerihiiripoliitikot) äänestävät minälähtöisen "En halua sokeriveroa" -vaihtoehdon puolesta (siis järkilähtöistä ajattelutapaa vastaan).

Koska sokerihiiret ja yleensäkin minälähtöisen ajattelun kannattajat, siis "Ruukinmatruunat" eivät ymmärrä oman mielensä toimintaa (siis alhainen EQ -lukema suhteessa IQ -lukemaan), he kannattavat sen vuoksi tunnetason ajatteluun (minälähtöiseen, subjektiiviseen ajatteluun) perustuvaa sokeria suosivaa politiikkaa.

Objektiivinen ajattelu, siis tieteellinen ajattelu ja tutkimus on paljastanut ylipainon ja syövän, sekä ylipainon ja aikuisiän diabeteksen välisen vahvan korrelaation. Mutta minälähtöiset ajattelijat, siis "Ruukinmatruunat" haluavat kieltää ilmeiset tosiasiat ja haluavat tehdä minälähtöistä (pahuuteen, siis inhimilliseen kärsimykseen johtavaa) politiikkaa myös tässä sokerivero asiassa.

Elintarvikkeiden lisäksi lähes jokaisesta tuoteryhmästä on löydettävissä sellaisia yksittäisiä tuotteita ja tuoteryhmiä, joiden käyttö joko pahentaa tai parantaa suomen kauppataseen vajetta. Esimerkiksi liikennevälineiden tuoteryhmässä autoilun suosiminen pahentaa suomen kauppataseen vajetta. Perussuomalaiset tekivät suomen talouden kannalta umpityperää politiikkaa halutessaan vanhojen (käytännössä bensapihien ruiskumoottorilla varustettujen) vanhojen autojen ns. romutuspalkkion käyttöönottoa, joka kiihdytti suomen kauppataseen vajeen kasvua kiihdyttäessään (mm. saksalaisten laatuautojen) virtaa suomeen.

Jotain hyvääkin perussuomalaisten "Kyllä autojen romutuspalkkiolle" -tahdon toteutumisessa oli: Saksalaisessa autotehtaassa työskentelevä (ja kansantaloutta ymmärtävä) turkkilainen muslimi siirtotyöläinen kiittää perussuomalaisia lähettäessään euroja sukulaisilleen turkkiin. Perussuomalaisen politiikan ansiosta sekä saksan autoteollisuudessa työskentelevien siirtolaisten, että heidän kotimaassaan olevien sukulaisten taloudellinen asema kohentui hiukan (tosin suomalaisten veronmaksajien kustannuksella).

Sylvi Saimo oli aikoinaan yksi niistä harvoista suomalaispoliitikoista, joka järkitasolla tajusi suomen kansantalouden ja yksittäisen kansalaisen tunnetasolla haluaman automerkin välisen syy-seuraus -suhteen: Kun toimittaja kurvasi Saimon pihaan Toyotallaan, alkoi suomessa valmistetulla Saabilla ajava Saimo luennoida toimittajalle auton valmistusmaan ja suomen kansantalouden välisistä syy-seuraus -suhteista. Saimoa luonnehdittiinkin "eduskunnan ainoaksi mieheksi, jolla on selkäranka." Sylvin Saab 96 on nykyisin Kangasalan automuseossa. (Tämän blogin kirjoittaja on myös omistanut "Made in Finland" -auton.)

Valtiona suomi tulee kokemaan Saabin kohtalon, mikäli suomi ei pysty pitemmällä aikavälillä säätelemään ulkomaalaisten tuotteiden virtausnopeutta suomeen (siis eurojen virtaamisnopeutta ulkomaille).

Koska valuuttakurssin avulla suomi ei voi enää säädellä tuonti-vienti tavaravirtojen (siis rahavirtojen) keskinäisiä suhteita, jäljelle jää vain kekseliäs lainsäädäntö, mikäli suomi halutaan säilyttää itse omista asioistaan päättävänä maana (mitä suomi ei enää nykyisinkään ole, makeisveron kohtalo on todiste tästä).

Mutta perussuomalaisten umpityperä ja oikeistolainen "kaikkea sääntelyä on vähennettävä" -periaatteen noudattaminen estäänee yksittäisten tavaravirtojen sääntelyyn (järkeen perustuvan toimintatavan) käytön.

Suomen valtion olemassaolo perustuu nimenoman kansallisen säätelyn ja sääntelyn olemassaolon. Kun poistetaan kaikenlainen säätely, myös vienti -ja tuonti tavaravirtojen (esim. valmisteveropohjainen) sääntely, poistuu samalla myös suomen valtio asioihin vaikuttamasta. Jäljelle jää vain kansainvälisten suuryritysten valta (meritokratia). Perussuomalaiset siis kannattavat suomen valtion roolin ja merkityksen alasajoa suosivaa oikeistolaista politiikkaa (60% perussuomalaisista kokee olevansa oikeistolaisia).

Meritokratia on hyvä ja oikeudenmukainen hallintomuoto niille suomalaisille, joiden oma kielitaito ja ammatillinen osaaminen ovat niin korkealla tasolla, että he pystyvät myymään omaa osaamistaan (työvoimaansa) kansainvälisille suuryrityksille.

Mutta monilla perussuomalaisten äänestäjillä ja kannattajilla oma osaaminen ja ammattitaito riittää kuitenkin vain siihen, että he "osaavat sorvata ruisleivästä pitkiä pyöreitä paskoja"(*).

Tämän osaamistason ihmiset ovat meritokratiassa häviäjiä, ja kun nämä alhaisen osaamistason ihmiset äänestävät perusuomalaisten puolesta (jos nyt yleensäkään äänestävät), he samalla  myös äänestävät henkilökohtaista omaa etuaan vastaan. Näin ollen perussuomalaiset huijaavat omalla politiikan teollaan (ja eurovaluutan kriittisellä kannattamisellaan) vähäisen ammattitaito -ja osaamistason äänestäjiään, jotka joutuvat kilpailemaan työmarkkinoilla halpatyövoiman ja halpa tavaroiden tuontia vastaan, jolloin joutuvat työttömiksi.

(*) Erään tukityöllistetyn näkemys tukityöllistettyjen ammattitaidoista.

6 kommenttia:

  1. Kirjoitin "euro on tuhoisa erityisesti Suomelle" -aiheesta myös RW:n blogiin:

    "Nestori kirjoitti: ”… Saksalla ja Ruotsilla on huomattavasti monipuolisempi vientiteollisuuden rakenne. Hyvänä esimerkkinä olkoon vaikka autoteollisuus ja kodinkoneteollisuus – tuotteita kuluttajille.”

    Oletetaan, että nykyhetkellä Suomen vienti ja tuonti olisi tasapainossa.

    Toiseksi, oletetaan että suomessa polkaistaisiin yhtäkkiä käyntiin auto -ja kodinkoneteollisuutta niin runsaasti, että yhtään kodinkonetta eikä autoa olisi enää tarpeellista tuoda ulkomailta suomeen. Kodinkoneita rikkoutuu ja autoja kolaroidaan suht. tasaista tahtia jokaisena vuotena, jonka vuoksi kuluttajat eivät voi ryhtyä ”säästämään” jättämällä uuden jääkaapin ostamatta kun vanha menee rikki.

    Kolmanneksi, oletetaan että euroopan auto -ja kodinkoneteollisuuden markkinat olisivat 100% kyllästyneitä, jonka vuoksi suomesta ei pystyisi viemään yhtään autoa, eikä yhtään kodinkonetta ulkomaille.

    Neljänneksi, oletetaan että kaikki muut talouteen vaikuttavat muuttujat säilyisivät ennallaan.

    Mitä tällöin tapahtuisi suomen vaihtotaseelle edellisillä oletuksilla ? Vaihtotase heilahtaisi komeasti plussalle, suomi veisi enemmän kuin toisi, vaikka vienti ei lisääntynyt edellisillä oletuksilla sentin vertaa !🙂 Tällöin kaikki sisäiseen devalvaatioon liittyvä keskustelu voitaisiin lopettaa, suomen talouden alijäämäisyyteen liittyvät ongelmat olisivat ratkaistu!

    Eli, Nestorin Ruotsi-Suomi elinkeinorakenteiden vertailun voisi tiivistää yhteen lauseeseen:

    Ruotsi on omavaraisempi tuotannon suhteen kuin Suomi.

    Sen vuoksi Ruotsin viennin ei tarvitsekaan vetää aina yhtä vahvasti, koska korkeampi omavaraisuus (Ruotsin monipuolisempi tuotantorakenne) aiheuttaa sen, että Ruotsin talous ei ole yhtä vahvasti viennistä riippuvainen kuin suomen talous."(https://rogerwessman.com/2015/09/14/sisainen-devalvaatio-ei-finanssipolitiikan-kiristys/)

    VastaaPoista
  2. Tässä toinen euroaiheinen kommenttini RW:n blogiin:

    "RW: "Julkisten työntekijöiden lomarahojen leikkauksella ... Helpompaa kuitenkin on ajatella sitä palkan leikkauksena."

    Hyödyllisintä olisi lopettaa "palkan leikkauksista" puhuminen kokonaan ja käyttää sen korvikkeena yksinkertaisesti rahapolitiikkaan viittaavaa "lipposdevalvaatio" -sanaa.

    Perustelu: "Palkan leikkaukset" -sanapari ohjaa palkansaajien ajatukset harhaan, siis vasemmisto-oikeisto -akselille, joka on itse asiassa ihmisen tunnetasolla sijaitsevan "hyvä-paha" -akselin talouspoliittisen keskusteluun siirretty ja samalla uudelleennimetty ilmenemismuoto, joka palkansaajien näkökulmasta katsottuna näyttää tältä:

    Palkansaajat (hyvä) <-> työnantajat (paha)

    Näin ollen palkanalennuksista keskusteleminen on jo lähtökohtaisesti tuomittu tunnetasolla tapahtuvaksi keskusteluksi, joka palkansaajien näkökulmasta katsottuna näyttää tältä:

    Halutaan hyvää (palkkaa) ja pelätään pahaa (palkan alennusta)

    Palkanalennuksista puhuminen on siis ihmisen (palkansaajan) halu-pelko -akselille sijoittuvaa keskustelua. Halu-pelko akseli sijaitsee evoluutiopsykologiassa samalla tasolla kuin esim. järvisimpukan käyttäytyminen: Järvisimpukka tuntee lisääntymisen ja syömisen halua, sekä pelkoa tuntiessaan vetäytyy kuoreensa. Näin ollen, palkanalennuksista puhuminen on samaa kuin laitettaisiin järvisimpukka ratkaisemaan suomen talousongelmia! Ei tule onnistumaan, suomen talousongelmat ovat aivan liian monimutkaisia, jotta ne voitaisiin ratkaista järvisimpukan käyttämän ja tunnetasolla sijaitsevan halu-pelko -akselin avulla!

    Sen sijaan "lipposdevalvaatio" -sanaa käytettäessä ajattelu (ja sen seurauksena keskustelu) ei harhaudu järkitasolta tunnetasolle, koska lipposdevalvaatio on rahapolitiikkaa ja se sijaitsee ihmisen ajattelussa järkitasolla. Lipposdevalvaatio on palkansaajien näkökulmasta katsottuna hyvä asia, koska se on palkansaajapuolueen (sosiaalidemokraattien) OMA RAHAPOLIITTINEN TAHTO, ja palkansaajien puoluehan tahtoo vain hyvää palkansaajille, jonka vuoksi myös palkansaajapuolueen oma rahapoliittinen tahto on hyvä palkansaajien näkökulmasta katsottuna:

    Lipposdevalvaatio (hyvä) <-> Ulkoinen devalvaatio (paha)

    Sekä palkansaajat että työnantajat ovat lähes 100% yksimielisiä suomen harjoittamasta rahapolitiikasta (Tarkalleen sanottuna 99.5% yksimielisiä vuonna 2015: http://www.vaalikone.fi/eduskunta2015/tulos/puolue/20).

    Näinollen, sekä työntekijä, että työnantaja osapuoli kokevat olevansa samassa veneessä silloin kun puhutaan lipposdevalvaatiosta (rahapolitiikasta), jonka ansiosta keskustelu ei luiskahda vahingossa tunnetason keskusteluksi.

    Tällöin haitallista kaksijakoista (minä/me -lähtöistä, subjektiivista) "Hyvän puolesta pahaa vastaan" -uhkatilannetta/luokkataistelutunnetta (umpikujaan johtavaa tunnetta) ei pääse syntymään, kun toteutetaan palkansaajien omaa (eikä toisen osapuolen) rahapoliittista tahtoa koko ajan järkitasolla (objektiivisessa ajattelussa, tieteellisessä ajattelussa ) pysyen.
    "(https://rogerwessman.com/2016/11/01/tuloverotuksen-kireydella-kasvava-kustannus/comment-page-1
    /#comment-3060)

    Ilmeisesti RW:n "blogimoottori" tulkitsi vastakkainasettelua (kaksijakoista ajattelua) kuvaavat nuolimerkit (virheellisesti tehdyiksi) tekstin html -muotoiluiksi ja suodatti ne pois näkyvistä.

    VastaaPoista
  3. VR: "Ruotsi on omavaraisempi tuotannon suhteen kuin Suomi."
    RW: "Todettakoon myös, että Ruotsi ei ole suinkaan omavaraisempi tuotannon suhteen kuin Suomi. Päinvastoin ..."

    Tuota kirjoittaessani ajatuksissani viittasin (mutta en kommentissani viitannut, siis ajatukseni ei tullut näkyviin) Suomen tuotantorakenteen painottumisesta teollisuuden investointihyödykkeisiin:

    Oletetaan, että kansainvälisen tuotantorakenteen erikoistumisen vuoksi Suomaan tuotanto on kapeutunut tuotevalikoiman monipuolisuuden suhteen niin kapeaksi, että siellä valmistetaan enää vain kolmenlaisia "Made in Suomaa" -tekstin sisältäviä tuotteita:

    1. Outokummun kuparisulattoja
    2. Valmetin kierrätyspaperikoneita (paperin tuotanto neitseellisestä kuidusta on ilmaston suojelemiseksi jo ~lopetettu).
    3. Konecranesin järeitä teollisuusnostureita

    Kansainvälisen taantuman tullessa se iskee Suomaahan paljon rajummin kuin Kolmekruunua -valtioon, jossa "Made in Kolmekruunua" -tekstillä varustettujen tuotteiden kirjo on laaja, ja sisältää runsaasti kuluttajille suunnattuja ja päivittäin tarvittavia tavaroita ja hyödykkeitä, joiden kuluttamista ei voi taantuman tullessa lopettaa.

    Tyhmyri viittaa näihin tuoteryhmiin ("consumer staples", "utilities", siis defensiiviset toimialat) mainitsemalla omassa blokikirjoituksessaan pornofilmien tuotannon Kolmekruunua -maassa: Pornofilmien kulutus ei juurikaan jousta taloussuhdanteiden mukana, koska pornofilmien kuluttajat ovat vahvasti koukussa ko. tuoteryhmän kuluttamiseen samalla tavoin kuin tupakoitsijat ovat koukussa tupakan kuluttamiseen.

    Vientituotteiden tuotantokirjojen eroavaisuuksien vuoksi Kolmekruunua -maan talous kokonaisuutena pärjää Suomaahan verrattuna suhteellisen hyvin vientituotteiden kysynnän vähentyessä, siis ulkoisen kysyntäshokin yllättäessä:

    https://tyhmyri.wordpress.com/2014/01/20/suomen-teollisuustuotanto-ja-vienti-kysyntashokki-vai-rakenteellinen-ongelma/

    Tyhmyri linkittää kuvaan, jossa Suomen vienti tipahtaa yhtäkkiä tasolta 110 tasolle 73.

    Vain kolmea tuotetta valmistavassa kuvitteellisessa Suomaassa vastaavanlainen tipahtaminen voisi olla tasolta 110 tasolle ~0, jolloin Suomaan talous olisi ~puhtaasti kotimaisen kulutuksen varassa, ja Suomaan tuotantorakenteen tuotekirjon kapeuden vuoksi kaikki kulutettavat tuotteet on pakko tuoda ulkomailta, josta seuraa yhtäkkinen vaihtotaseen vajeen räjähtäminen pilviin, jolloin automaattisten vakauttajien vuoksi edessä on yhtäkkinen ja raju valtion velkaantumistarve ulkomaan valuutassa (koska markkuloiden valmistus Suomaassa on kielletty).

    VastaaPoista
  4. Ruukinmatruunan tunneälyssä ei ole mitään vikaa. Kaikki testit ovat osoittaneet että ruukinmatruunalla on keskitasoa korkeampi tunneäly.

    Se, onko euro Suomelle tuhoisa vaiko ei, on mielipidekysymys. Varmuudella euro tekee Suomesta NATO:n ulkojäsenen. Sotaakäyvän maan valuutta kas menee vessasta alas, ja euro on myös suurten NATO-maiden, kuten Ranskan, Saksan, Italian ja Espanjan valuutta. Arvaapa, riemastuvatko ne, jos joku euromaa joutuu vihollisen aggression kohteeksi?

    Suomessa on kapea teollisuuspohja, koska a) suomalainen tuotanto on laadultaan lähinnä ukrainalaista tasoa ja b) suomalaiset ovat huonoja johtajia ja vielä huonompia markkinoijia. Ei Nokian katastrofi johtunut eurovaluutasta eikä siitä, että suomalaiset insinöörit olisivat olleet huonoja. Se johtui siitä, että RUK:n Shamppanjakomppaniassa varusmiespalveluksensa suorittanut reservin kapteeni Jorma Ollila kuvitteli olevansa vähintään kenraalivääpeli ja teki pahoja strategisia virheitä. Hän oli huono johtaja.

    Markka oli heikko valuutta. Se oli käytännössä pienen täivaltion pieni roskaraha, jonka uskottavuus oli Monopoli-pelin tasoa ja jota markkinavoimat heittelivät miten halusivat. Sitä on turha verrata Ruotsin kruunuun. Jopa yksittäinen spekulaattori kuten George Soros olisi helposti saanut markka-Suomen polvilleen. Euro on Suomelle käytännössä kuin kultakanta.

    Kuten David Ricardo on osoittanut, jokaisella maalla on aina jokin suhteellinen kilpailuetu ja siksi jokaisen maan on syytä spesialisoitua eikä pyrkiä omavaraisuuteen. On tässä valossa kyseenalaista, onko kuinka mielekästä edes pyrkiä kuinka laajaan tuotantopohjaan. Maailma on täynnä myyjiä, mutta se on myös täynnä ostajia. Suomelle vienti on ja tulee aina olemaankin elinehto, sillä tässä maassa sisämarkkinat ovat hyvin pienet. Ja jos Suomessa kannattaa tuottaa paperikoneita, kuparisulattoja ja nostureita ja Ruotsissa pornoa, niin se on voi voi. Kannattaa erikoistua siihen, missä oma suhteellinen etu on suurin ja varautua suhdannevaihteluihin.

    Pyrkimys omavaraisuuteen on varma tie köyhyyteen. Tästä tarjoavat eri sosialistimaat parhaan esimerkin.

    VastaaPoista
  5. Ricardon suhteellisen edun teorian mukaan oleellista ei ole tuotannon absoluuttiset kustannukset, vaan se kuinka helposti maa pystyy tuottamaan hyödykkeitä suhteessa toisiin hyödykkeisiin. Eli että tuotetaanko juustoa vai nostureita. Suomen kannattaa tuottaa nostureita ja tuoda juusto ulkomailta, sillä Suomessa maatalous ei kannata, mutta täällä on riittävästi osaamista ja tänne on helppoa roudata terästä tai tehdä se paikan päällä. Suhteellisen edun käsitteen perusteella maan kannattaa tuottaa sitä hyödykettä, jonka tuottamisen vaihtoehtoiskustannus on pienin ja vaihtaa tätä hyödykettä muihin hyödykkeisiin.

    Sanotaan, että maalla puute on köyhyys mutta kaupungissa puute on kurjuus. Tämä siksi, että maalla ollaan omavaraisia ja tuotantopohja on laaja, kun taas kaupungissa on pakko spesialisoitua jolloin tuotantopohja jää kapeaksi. Mutta vain kaupungeissa voidaan myös päästä sellaiseen vaurauteen, josta maalla voidaan vain uneksia. Kyse on vanhasta min-maxing -ongelmasta: halutaanko suojattu tasainen elämä, vai otetaanko riskejä jotka voivat hyvinä aikoina kantaa todella hedelmää ja huonoina lyödä todella näpeille.

    VastaaPoista
  6. Todettakoon vielä tuosta itsekkyydestä, että kapitalismi perustuu itsekkyyden maksimoinnille. Eli että jokainen pyrkii maksimoimaan oman etunsa ja omat intressinsä. Näin on ollut jo Adam Smithin ajoista lähtien ja tässä prosessissa markkinoiden "näkymätön käsi" tuottaa lopputuloksen, joka on kaikkien kannalta optimaalinen.

    Sosialismissa on yksi paha vika. Se ei toimi.

    VastaaPoista